Willit yrtit

Alkukesällä kokin mieli tekee niitylle villiyrttejä keräämään. Kuusamon korkeudella keruusesonki on parhaimmillaan juhannuksen molemmin puolin, mutta Etelä-Suomessa tuoreen vihreän makuun päästään usein jo toukokuun puolella.

Käytän tuoreita villivihanneksia, esimerkiksi voikukkaa tai poimulehteä, antamaan makua salaatteihin. Siankärsämön terävämpi maku taas sopii hyvin yhteen esimerkiksi grillatun lihan kanssa.

Tavoitteenani on kerätä villit aromit niityltä talteen, jotta voin hyödyntää niitä myös talviaikaan. Hyvin monia yrttejä voi myös pakastaa niiden maun kärsimättä liikaa. Niiden maut voi tallentaa myös uuttamalla tai siirapiksi keittämällä.

Tundran tämän kesän villiyrttikurssilla kokeiltiin vanhojen hyviksi havaittujen reseptien lisäksi myös muutamaa uutta. Maitohorsma-pekonikääryleissä maut sopivat hyvin yhteen, vaikkakin pekonia kannattaa käyttää mieluummin vähemmän kuin enemmän. Muuten sen maku saattaa olla liian dominoiva ja peittää maitohorsman aromin alleen. Toisessa versiossa voi kokeilla kananrintaa miedompana raaka-aineena Vanhat tutut frittinokkoset antavat hyvän säväyksen kesäisen aterian aperitiivipalana.

Maitohorsma-pekonikääryleet

5-6 cm pituisia maitohorsman versoja, 3-4 kpl/käärö

kylmäsavupekonia, puolikas siivu/käärö

(suolaa)

mustapippuria

Ryöppää maitohorsman versot nopeasti ja kääri ne pekonin avulla pieniksi nipuiksi. Paista niput rapeaksi pannulla voi-öljyseoksessa. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Vihje: Pekonin sijasta ohjeeseen voi kokeilla myös ohuiksi suikaleiksi leikattua kananrintaa.

• Maitohorsma kananyytit, ketunleipää
• Friteeratut nokkoset
• 5 cm pituisia nokkosen latvoja
• sormisuolaa
• ruokaöljyä paistamiseen

Friteeraa nokkoset sellaisenaan läpikuultaviksi 140-asteisessa öljyssä ja nostele reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan. Mausta kevyesti sormisuolalla. Asettele muutama nokkonen lautaselle ja tarjoa aterian alussa herkullisena maistelupalana.